SAARIBLUES
Viikinsaari, Tampere 19.8.2023
Tampereen kesän perinteinen juurimusiikkipäivä SaariBlues keräsi yhteen 850 kävijää. Luonnonkaunis Viikinsaari tarjosi jälleen parastaan sekä musiikillisesti että ympäristöltään.
Tällä kertaa painotus oli vahvasti naisesiintyjien puolella. Bluesohjelmisto oli esillä vaatimattomammin, jos vertailua tekee viime vuosien kattauksiin. Saariblues on kuitenkin jo vakiintunut elokuisen tapahtuman nimeksi, joten on ymmärrettävää, että sitä ei kannata nykyisessä festivaalitarjonnassa vaihtaa. Lisäksi vaikutti siltä, että monet etenkin keski-ikäisistä kuulijoista olivat tulleet paikalle jonkin muun kuin nimenomaan bluesin rakastajina. Kansan Viikinrantaan kuljettanut laiva lähti satamasta ohittaen hip-hoptapahtuma Block Festin Ratinanniemessä.
– Täytyy sanoa, että SaariBluesin tunnelma oli jopa harvinaisen tasapainoinen. Sää suosi, esiintyjät limittyivät täydellisesti toisiinsa ja asiakkaat nauttivat. Tämän takia teemme tapahtumia, SaariBluesin takana olevan tamperelaisen Nem Agencyn toimitusjohtaja Rowan Rafferty hymyilee.
Vuoden 2023 SaariBlues alkoi Kielo Kärkkäisen juurevalla folkilla. Hän tulkitsi omaa tuotantoaan, joissa oli käytössä kaikki laulaja-lauluntekijä -genren peruspilarit. Kielon esiintyminen oli hauraanoloista, mutta hänen kappaleidensa teksteissä oli riittävästi omintakeisuutta. Päivän naisvoittoinen kattaus oli hyvä alkaa pienemmällä terassilavalla näin. Kielon kaunis ja kuulas ääni sekä folkpitoinen musiikki toivat mieleen esimerkiksi genren suuret tähdet Joan Baezin, Joni Mitchellin ja kotoisen Cumulus- ja soolotähtemme Ankin.
Kavalkadi eteni Emma Salokoski Duon jazzahtaviin sävyihin. Emma on ollut merkittävä hahmo sielukkaiden naislaulajien piireissä koko tämän vuosituhannen, esimerkiksi yhteistyössä Tuomo Prättälän kanssa. Olikin mukavaa saada hänet nyt tavallaan laajemman kuulijakunnan eteen. Emman ja televisiostakin tutun pianistin Lasse Piiraisen ote oli edellisen esiintyjän tavoin lauluvoittoista ja repertuaariin oli ujutettu myös yksi Dave Lindholm -tulkinta. Emma on ehdottomasti sen arvoinen tekijä, että hänen olisi viimeinkin aika saada kattavampaa näkyvyyttä artistisektorilla.
Käväisy Louisianassa ja New Orleansissa pitkän linjan pirkanmaalaisen zydeco- ja cajunyhtyeen Jarkko Helin & Crawfish Kingsin kanssa laajensi blues-termin merkitystä. Yhdessä Honey B. & T-Bonesin kanssa festivaalin bluesahtavimmasta annista vastannut combo vuorotteli bluespohjaisten (Baby Please Don’t Go), juurevien two-steppien ja cajun/zydecovalssien (You Used To Call Me) välillä ja innosti osan hartaasti diggailleesta terassiväestä jopa tanssimaan. Let The Bon Ton Roula!
Seuraavana päälavalla esiintynyt, yli 40 vuotta yhdessä ollut ja lähes perheyrityksenä nykyään toimiva Honey B. & T-Bones tarjosi monipuolisen valikoiman rootspitoista musiikkia bluesilla ja tarinoilla höystettynä. Rumpali Mooses Kuloniemi sai setissä tilaa rumpusoololle, jonka jälkeen äiti Aija Puurtinen vieressä kyseli, josko jälkikasvu sai kaiken haluamansa ”kerrottua!”. Kappaleista jäivät mieleen mm. Buzzin’ sekä Jorma Kaukosen Hot Tunankin levyttämä traditionaalinen gospelblues, Keep Your Lamp Trimmed And Burning. Lisäksi Puurtisella oli sattumalta syntymäpäiväkeikka, joten isot onnittelut!
Viimeisenä pikkulavalla esiintyi soolona viime vuosina mm. omalla Sound Tracker -tv-sarjallaan suomalaista musiikkiväkeä sivistänyt Sami Yaffa. Hän versioi monipuolisesti kappaleita pitkältä uraltaan ”jokaiselle jotakin” -tyylillä (esim. Pelle Miljoonalta Moottoritie on kuuma ja päätöskappale Olen kaunis, Hanoi Rocksilta Tragedy ja hieno Hoyt Axton -laina Lightnin’ Bar Blues, New York Dollsilta Bo Diddleyn Pills ja rock’n’roll-klassikko I Fought The Law). Niiden välissä Yaffa tarinoi mm. olleensa joskus ns. kavereidensa ”liskovahtina” huonoin tuloksin! Bluesia sivuavana kertomuksena kuultiin New York Dolls -laulaja David Johansenin tuntemien bluessuuruuksien, Howlin’ Wolf -kitaristi Hubert Sumlinin ja huuliharpisti-laulaja James Cottonin muusikkoseikkailuista teinivuosiltaan: Pojat huomasivat aloitellessaan keikkailun, että mitä kauempana he kotipaikkakunnaltaan soittivat, sen paremmin siitä maksettiin. 10-20 mailia tarkoitti 10 taalaa lisää. 50 mailin kohdalla äiti kuulemma oli käynyt noutamassa ”teinitornadot” korvasta retuuttaen takaisin kotiin, Musiikillisesti monipuolinen ja informatiivinenkin setti, josta väki tykkäsi kovasti.
Viimeisenä päälavalle nousi Maarit Hurmerinta Duo, jonka toisena osapuolena toimi kitaristisiippa Sami Hurmerinta. Maarit kävi lävitse uransa tunnetuimpia kappaleita: Laakson lilja, Jos tahdot tietää, Hymypoika, Tulitikku, Neito ja ylioppilas, Lainaa vain ja lopuksi tietysti Jäätelökesä. Niiden välillä kuultiin pariskunnan keskeistä vuoropuhelua, jossa kerrottiin parisuhteen perusprinsiipeistä. Väki tuntui nauttivan paljon myös illan päätösesiintyjästä – ja miksei olisikaan nauttinut.
Festivaaliväki palasi laivalla pimenevässä illassa Laukontorin satamaan, ainakin suurin osa tyytyväisenä näkemäänsä ja kuulemaansa, sekä nautittuaan iltapäivän ja illan aikana hyvästä musiikista, ruuasta, juomasta, Viikinsaaren ympäristöstä sekä (toivottavasti) myös toisistaan. Ensi kesänä uudestaan, sillä – Honey B. & T-Bonesin keikan päättänyttä Keep Your Lamp Trimmed And Burningiä mukaillen – me rootsmusiikin ystäväthän emme pidä kynttiläämme vakan alla. Kuten eräällä toisella BN-konkarikirjoittajalla onkin tapana sanoa: Keep on Bluesin’!
Jukka Rautiainen & Jorma Riihikoski
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
Kuva: Honey B. & T-Bones (c) Ville K. Laine
